Olin itse kielimatkalla yhdeksännen luokan jälkeisenä kesänä upealla Jerseyn saarella, Iso-Britanniassa. Kokemus oli aivan uskomaton ja reissun jälkeen jäin haaveilemaan, että jonain päivänä pääsisin itsekin kielimatkaohjaajaksi. Kesällä 2015 tuo haave toteutui, kun pääsin ohjaajaksi Brightoniin suuntautuvalle kielimatkalle.

Kielimatkaohjaaja (2015)

Työ sisälsi.. Nuorten kielimatkalla ryhmänjohtajana toimimista, vapaa-ajan aktiviteettien suunnittelua ja järjestämistä sekä kielimatkalaisten eli viidentoista nuoren tukena ja turvana toimimista ympäri vuorokauden. Kielimatka kesti 3,5 viikkoa ja pääkohteena oli Brighton, merenrantakaupunki Iso-Britannissa. Reissun alussa vietimme myös kolme päivää Pariisissa ja matkan aikana teimme päiväretkiä Oxfordiin ja Lontooseen. Lisäksi työhön kuului valvontavuoroja discoissa tai ilta-aikaan keskustan kaduilla. Aktiviteettiohjaajana minun työ ei sisältänyt englannin kielen opettamista, vain vapaa-ajan aktiviteetteihin liittyviä tehtäviä. Kuten nuoret, myös ohjaajat majoittuivat isäntäperheissä.

Työn paras puoli.. Pääsi ilmaiseksi reissuun ja näkemään uusia kohteita ja muiden ohjaajien kanssa oli hyvä yhteishenki. Brighton oli aivan ihana kaupunki ja lisäksi oli mahtavaa päästä taas Disneylandiin.

Työn huonoin puoli.. No, suoraan sanottuna tämä ei ollut minun unelmatyö 😂 työjakso oli 3,5 viikkoa ja alkoi siitä, kun nuoret tavattiin Helsinki-Vantaan lentokentällä ja päättyi sinne takaisin saavuttua. Koko tuon ajan piti olla tavoitettavissa, ei vapaapäiviä, työpäivät oli aikaisesta aamusta iltamyöhään. Suomesta nuorten vanhemmat soittelivat jopa keskellä yötä. Teini-ikäiset osaavat olla välillä raskaita ja jopa ilkeitä. Lisäksi niin hauska kokemus kuin isäntäperhemajoitus onkin, niin on se myös raskasta. Reissusta kotiin päästyä olin aivan järjettömän väsynyt ja oli ihanaa laittaa puhelin äänettömälle.

Palkka.. Palkka oli päiväpalkka ja muistaakseni se oli noin 35-40 euroa päivältä (tämä siis viisi vuotta sitten). Lisäksi tietysti maksettiin matkat, Pariisissa majoitus jaetussa huoneessa toisen ohjaajan kanssa, pääsylippu Disneylandiin, kohteessa isäntäperhemajoitus ja siellä aamiainen ja päivällinen. Tätäkään työtä ei tehty rahan takia, vaan kokemuksen.

Muisto.. Nuoriin, heidän vanhempiin tai isäntäperheisiin liittyviä muistoja ei ole soveliasta kertoa täällä, mutta isäntäperheestäni voisin kertoa. Isäntäperheeni oli yli 80-vuotiaat vanhukset, aivan mahtavia ihmisiä. 2015 poltin vielä tupakkaa (lopetin 3,5 vuotta sitten ✌🏼) , mutta nuorten nähden sitä ei tietenkään saanut tehdä. Jos päivän aikana ei ollut mahdollista lähteä piiloon röökille, oli töistä päästyä päivällistauko ainoa mahdollisuus päästä tupakalle. Siinä vaiheessa saattoi röökiä mennä koko päivän edestä.. Kolmen viikon jälkeen perheelle hyvästejä sanoessa isäntäperheen isä sanoi minulle ”Emme unohda sinua koskaan. Voin aina kertoa tavanneeni kerran suomalaisen Annun, joka töistä päästyä poltti kahdeksan tupakkaa putkeen.” 😂🤦‍♀️ Isäntäperheelläni oli kissa, joka viihtyi keittiössä pöydällä ja tasoilla. Isäntäperheen äiti laittoi joka iltapäivä ruuan ja annos oli aina laitettu valmiiksi lautaselle. Heti pöytään päästyä pystyi huomaamaan annoksen olevan täynnä kissankarvoja. Siinä sitten piti kohteliaasti syödä ja huomaamattomasti napsia karvat ruuasta. Hyi. 😅

Seuraavaksi: Tonttuna Lapissa

-Annuliina