Pitkän tauon jälkeen useat matkanjärjestäjät ovat alkaneet taas hakemaan ja palkkaamaan matkaoppaita. Niinpä päätin aloittaa uuden tekstisarjan blogini Matkailuala-osioon: Opaselämää. Siitä, kun lopetin työt matkaoppaana tulee ensi kuussa kuluneeksi jo seitsemän vuotta, mutta opasvuosilta riittää silti juttuja kerrottavaksi. Osa näistä tarinoista liittyy suoraan matkaoppaan työhön, mutta osa vain siihen aikaan, kun työskentelin oppaana ja asuin ulkomailla. Tämän ensimmäisen tekstin aiheena on matkaoppaiden asunnot lomakohteissa. Ensimmäinen teksti kertoo Egyptin ja Turkin asunnoista, toisessa kerron asunnoistani Thaimaassa ja Espanjassa. Turistit ehkä luulevat, että matkaoppaat asuvat niissä hienoissa hotelleissa, joiden aulassa pitävät hotellipäivystystä, mutta ei sentään. 😄

Olen työskennellyt matkaoppaana yhdessä yrityksessä, TUI Nordicilla/Finnmatkoilla, joka tunnetaan nykyään nimeltä TUI. Tein töitä oppaana kahden vuoden ajan vuosina 2013-2015. Kohteinani olivat Egyptin Hurghada, Turkin Antalya, Thaimaan Phuket, Espanjan Mallorca ja uudelleen Phuket. Eri asuntoja minulla ehti olla kymmenen ja kämppäkavereita kuusi. Opasasuntojen taso vaihtelee kohteiden mukaan, eri yrityksillä voi olla erilaisia vaatimuksia asuntojen varustelun suhteen ja niin edelleen. Samassa kohteessakin osalla voi olla paremmat asunnot kuin toisilla, mutta esimerkiksi ilmastointi ja nettiyhteys oli kaikilla. Ainakaan tuohon aikaan oppaiden ei tarvinut itse maksaa asumiskulujaan. Tässä tekstissä kerron vain omista kokemuksistani, ja nykyään käytännöt ja asuntojen taso voivat olla jotain ihan muuta. Heti alkuun pahoittelut heikosta kuvanlaadusta, sillä nämä opasaikojen kuvat on otettu ensimmäisellä ”älypuhelimellani”. 😅

Aloitin matkaoppaana työskentelyn Egyptin Hurghadassa. Kokemukseni Egyptistä jäi lyhyeksi, sillä maan poliittinen tilanne huononi heti kohteeseen saavuttuani siten, että jo muutaman viikon jälkeen minut lähetettiin kotiin. En ehtinyt koskaan saada työlupaa, joten vietin päiväni aavikolla mönkijäsafarilla, paratiisirannoilla ja delfiinien spottausretkillä. Loput ajasta makasin kotona vatsataudissa napsimassa antibiootteja. Pelkäsin olla Egyptissä, sillä meillä oli ulkonaliikkumiskieltoja ja vaikka lomakohteen tilanne oli rauhallinen, niin uutiset Egyptin ajaltani kuuluivat muun muassa näin:

”Sotilasvallankaappaus seurasi miljoonien egyptiläisten mielenosoituksia, joissa presidentti Mohamed Mursia vaadittiin eroamaan. Sotilaat ryhtyivät saman tien varmistamaan Kairossa kohteita, joissa Mursin kannattajat ja vastustajat saattaisivat jatkaa jo kuonuhreja vaatineita yhteenottoja. Mursia tukeva Muslimiveljeskunta-puolue pitää sotilaskaappausta demokratian vastaisena ja uhkaa taistella verisesti asemansa puolesta. Illan mittaan Ylä-Egyptistä kantautui jo tietoja uusista yhteenotoista. Egypti elää nyt vaarallisia hetkiä.” (Iltalehti 3.7.2013)

Näiden muutamien Egypti-viikkojen aikana minulla ehti olla kaksi asuntoa, molemmat melko siistejä, oikeita asuntoja resortissa, jonka pihalla oli uima-allas. Egyptissä asuin ruotsalaisen kämppiksen kanssa ja meidän asunnossa kummallakin oli omat makuuhuoneet ja muut tilat olivat yhteiset. Ensimmäisessä asunnossa oli hanaveden kanssa ongelmaa ja muurahaisia siellä täällä. Toiseen asuntoon muutettua saimme aluksi vain yhden avaimen, vaikka työskentelimme kämppäkaverini kanssa eri tiimeissä ja täten meillä oli ihan eri aikataulut. Asunto sijaitsi maatasossa, joten ei tuntunut turvalliselta tai järkevältä pitää päivisin terassin ovea auki, mutta näin jouduimme tekemään. Asunto oli siisti, ja vaikka terassilla majaili kulkukissoja, nämä asunnot eivät ole jääneet mieleeni niin pahoina kuin esimerkiksi torakoita vilisevä homekämppä Espanjassa.

Egyptin asunnoista minulla ei tietenkään ole yhtään kuvaa, mutta jaloistani, jotka ovat täynnä hyttysen pistoksista tulleita paukamia, näyttäisi löytyvän 15 kuvaa. 😂 Egypti oli ympärivuotinen matkakohde ja erosi muista opaskohteistani siinä, että siellä monilla matkaoppailla oli paikalliset kumppanit, joiden kanssa he asuivat pysyvissä kodeissaan.

Egyptin tilanteen vuoksi minut tosiaan lähetettiin pariksi viikoksi kotiin Rovaniemelle odottamaan Turkin viisumia. Onneksi minun oli mahdollista majailla vanhempieni luona, sillä omasta vuokra-asunnostani olin tietysti luopunut, koska minun oli tarkoitus olla Egyptissä yhdeksän kuukautta. Kun olin lähdössä Turkkiin, uutisoitiin Turkin ja Syyrian rajan tapahtumista sekä suomalaisten suosikkihotellissa levinneestä ripuliepidemiasta, joka vei kymmeniä lapsia sairaalahoitoon. Pelkäsin, että Turkissa olisin samassa tilanteessa kuin Egyptissä; kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti paskat housuissa. 😂

Seuraava kohteeni oli siis Turkin Antalya, jossa työskentelin lentokenttätiimissä. Tuo kesä maistui Burger Kingiltä ja kuulosti Aviciin Wake Me Upilta. Antalyassa meille oli vuokrattu kauden ajaksi pieni hotelli. Jokaisella oppaalla oli oma huone, jossa oli kylpyhuone. Hotellin pihassa oli pieni uima-allas.

Ensimmäinen huoneeni oli todella pieni. Muistan edelleen sen yön, kun saavuin Antalyaan ja raahasin 40 kg painavaa matkalaukkua hotellin portaita pitkin ylimpään kerrokseen. Väsyneenä ja hikisenä sain huomata, että hopeashampoopullo oli auennut laukussa ja kaikki vaatteeni oli violetissa shampoossa. 😅 Aamulla heräsin läheisen moskeijan rukouskutsuun, sillä kylpyhuoneen ikkunaa ei saanut suljettua. Suihkusta tuli vain kylmää vettä. Kuitenkin seutu, jossa asuimme oli todella viihtyisä ja Antalya oli muutenkin ihana kaupunki.

Melko pian pääsin muuttamaan isompaan huoneeseen, jossa oli myös suuri parveke. Huoneessa ei ollut ruuanlaittomahdollisuutta, mutta pieni jääkaappi siellä oli, joten jotain pystyi syömään myös huoneessa.

Yhteisissä tiloissa meillä oli pyykinpesukoneet ja keittiö. Mielestäni keittiö oli niin kuvottava, etten ikinä kokannut siellä. Siitä huolimatta kauden lopussa siivouspäivänä keittiön siivous nakitettiin minulle, ja pääsin irrottamaan yhteisen jääkaapin takaosaan jäätyneitä lautasia, joissa oli homeista ruokaa. Hyi että. Tuona kesänä elin ravintolaruualla, ja työpäivinä Antalyan lentokentän Burger Kingit tulivat hyvin tutuksi.

Hotellin alueella oli kissoja, ja pelkäsin niitä aivan kuollakseni. Muistan yhden kerran, kun olin lähdössä huoneestani, ja käytävällä, huoneeni oven edessä oli kissa, enkä uskaltanut avata ovea. Huusin apua, ja lopulta joku kollegoista silmiään pyöritellen auttoi minut ulos. 😂 Jossain vaiheessa aloin kuitenkin tykkäämään tuosta yhdestä kissasta, sillä minun kävi sitä sääliksi. Lopulta pääsin yli pahimmasta kissakammosta.

Näin siis asuin työskennellessäni matkaoppaana Egyptissä ja Turkissa kesällä 2013. Turkista jatkoin matkaani talveksi Phuketiin, kesäksi menin Mallorcalle ja seuraavana talvena palasin Phuketiin. Minun oli määrä lähteä kesäksi 2015 takaisin Turkkiin, kylläkin Alanyaan, mutta päätin Phuketin kauden lopussa irtisanoutua ja palata Suomeen ja opintojen pariin. Seuraavan tekstin kirjoitan Mallorcan ja Phuketin asunnoista. Nämä tarinat sisältävät kummitustarinoita, rottia, torakoita, sokeritoukkia, ruskeaa hanavettä, kukonlaulua, häpiending-hierojien huutoa, työmaameteliä, hometta, hometta ja vielä vähän hometta. 😂😅

-Annuliina