Hyvää uutta vuotta! Uusi vuosi ja uudet kujeet. No ei sentään. Mikään ei ole muuttunut. 😁 Taas vuosi alkoi ansioluetteloa päivittämällä ja työnhaulla, kun määräaikainen työsuhteeni päättyi loppuvuodesta ja uuden matkailualan työn aloitus ainakin lykkääntyi, kun korona ja rajoitukset jatkuvatkin edelleen.

No, jos jotain hyvää taas tässä vapaa-ajassa, niin minulla oli vihdoin mahdollisuus pitää karanteeni ja lähteä kotiin Rovaniemelle. Edellisen kerran olin siellä kesäkuussa ja näin pitkää väliä ei ole ollut edes niinä vuosina, kun asuin ulkomailla. 😅 Ennen Rovaniemelle lähtöä olisin muutenkin pitänyt vähintään viikon täyden karanteenin, mutta koronavilkun altistumisilmoituksen vuoksi tuli oltua 10 päivää kotona ja käytyä myös testissä pari kertaa. Noudatin myös muita Lapin sairaanhoitopiirin koronaohjeistuksia mm. pysymällä kaukana paikallisista ja pidin maskia aina, kun kävin jossain tai näin perheen ulkopuolisia ihmisiä. Mutta olipa vain ikävä tätä, kun sain herätä aamulennolle, vetää vaaleanpunaista matkalaukkuani ja istua lentokoneen penkissä. Finnairin boarding-musiikki puuttui matkatunnelmaa luomasta, mutta se anteeksi annettakoon.

Vietin Rovaniemellä lähes kolme viikkoa ja pitkästä aikaa tein muutakin kuin olin siellä töissä tai pysyin vain kotona ja keskustassa. En ole koskaan viihtynyt luonnossa tai vapaaehtoisesti mennyt metsään, mutta tällä reissulla oli tarkoitus kokea Rovaniemellä uusia juttuja.

Uskallan väittää, että onhan tuo meidän Lappi yksi maailman upeimpia paikkoja. Usein kuulee, ettei Rovaniemi ole oikeaa Lappia. Rovaniemi on ehdottomasti Lapissa, mutta monessa suhteessa erilainen verrattuna moneen pohjoisemman Lapin kohteeseen. Mielestäni Rovaniemellä voi saada Lappi-kokemuksen aivan siinä missä muuallakin Lapissa, ja tässä monipuolisessa kaupungissa riittää runsaasti tekemistä ja näkemistä matkailijoille. Suurimman osan reissusta lunta oli reilusti, auringonnousut ja heti perään -laskut olivat mielettömän kauniita ja jopa revontulia onnistuin näkemään. Tässä jutussa kerron muutamista viimeisimmällä reissullani kivoiksi kokemistani paikoista ja aktiviteeteista Rovaniemen alueella.

Kyselin ennen reissuani rovaniemeläisiltä kavereiltani vinkkejä parhaista luontonähtävyyksistä, ja kuulema Vika-, Vaattunki- ja Auttiköngäs ovat kaikki hienoja. Lisäksi kehuttiin Kuninkaanlaavua, Ounasvaaraa ja Kontonulkkia. Hävettää 22 vuotta Rovaniemellä asuneena myöntää, etten ollut oikeastaan käynyt näistä missään. 😅

Päiväretkikohteena Auttiköngäs

Auttikönkäällä on metsäinen kalliohalkeamassa virtaava vesiputous, puinen vesikouru sekä vaellusreittejä.

Auttiköngäs sijaitsee Rovaniemellä, mutta matkaa kaupungin keskustasta sinne kertyy noin 85 kilometriä. Google mapsin mukaan ajomatka olisi ollut 1h 10min, mutta liukkaan ajokelin vuoksi meillä meni kyllä kauemmin. Ajomatkalla maisemat oli kauniit, kun puissa oli lunta ja aurinko nousi värjäämään taivaankin kauniiksi.

Auttikönkään parkkipaikalle oli helppo löytää ja paikalla ei ollut ketään muita. Olin lukenut, että kävelyreitillä ei ole talvikunnossapitoa, mutta onneksi reitillä oli kävelty ennen meitä, joten ei ihan hangessa tarvinnut rämpiä. 😅 Muutoin lumikengät olisi olleet tarpeen. Auttikönkään kävelyreitin pituus oli 3,6 km. Reitin varrella puut oli merkitty, mutta muita suuntaohjeita ei näkynyt. En sanoisi reittiä vaativaksi, mutta reitti ei ole tasaista, vaan aika paljon on epätasaisella alustalla ylämäkeen kulkemista ja portaita.

Auttikönkään kävelyreitti kulkee keskellä metsää, ja matkan varrella oli kivasti nähtävää, kuten upea vesiputous, riippusilta, luonnosta kertovia kohdeopasteita ja reitin loppupuolella näköalatorni. Pakkasta oli 14 astetta ja meillä reittiin meni noin 1h 20min, mutta emme pysähtyneet mihinkään pidemmäksi aikaa. Matkan varrella olisi ollut myös tulentekopaikka ja vessat.

Meidän (minun) suurin haaste oli päivän lyhyys. Aurinko nousi vain pariksi tunniksi, joten pelkäsin, ettemme löydä takaisin autolle ennen pimeää. Niinpä hoputin koko ajan siskoani kulkemaan nopeampaa ja nopeampaa. 😂 Samalla mietin päässäni kaikki kauhuskenaariot kaatumisesta ja jäätymisestä villieläimen raateluun, ja pohdin, miksi emme ottaneet mukaan enempää evästä, otsalamppua tai ensiapulaukkua. Olen käynyt eräopas- ja ensiapukoulutukset, joten yritin muistella niiden opetuksia. Varsinaista luonnonrauhasta nauttimista siis. 😂 En osaa sanoa, miksi pelkään metsää näin paljon, mutta joka kerta sama homma.

Kaksi kaupunkilaistyttöä, jotka eivät ole tottuneet liikkumaan metsässä, ei välttämättä osanneet varautua tähän metsäpatikointiin ihan oikeaoppisesti. 😅 Mutta tulipa testattua, että Dr. Martensit ei ole ainoastaan kesäfestareille sopivat buutsit, ja yksi jaettava suklaapatukka riitti evääksi.. 😂 Eikä edes huomattu kertoa kenellekään, että ollaan lähdetty tuonne. Hyvin kuitenkin selvisimme takaisin autolle ennen pimeää, ja tässä vaiheessa uskalsin jo vähän rentoutuakin. Joimme vielä ennen kotimatkaa glögit kauniita maisemia ihaillen. Kaiken kaikkiaan mukava päivä hienoissa maisemissa, luonnosta ja ulkoilmasta nauttien.

Luonnonrauha lähellä keskustaa: Ounasvaara

Ounasvaara sijaitsee muutaman kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta. Ympäri Ounasvaaraa on paljon tekemistä, muun muassa Ounasvaaran laskettelukeskus ja hiihto-, kävely- ja pyöräilyreittejä. Ounasvaaran yläosasta, Ounasvaaran majan pihasta lähtee valaistu talvikävelyreitti, jossa mekin kävimme tällä reissulla reippailemassa. Talvikävelyreitin varrella oli myös Ounasvaaran näköalatorni, josta oli hienot näkymät kaupungin keskustaan. Tämä oli niitä harvoja kertoja, kun no, ensinäkään olen elämäni aikana vapaaehtoisesti mennyt metsään ja, etten pelännyt yhtään. Tiesin, ettei tuonne reitille voisi eksyä ja talvikävelyreitti oli hyvin merkattu ja valaistu.

#vainlappijutut: revontulet ja huskyajelu

Joinain vuosina revontulia on näkynyt liki joka ilta, mutta nyt on kulunut useampi vuosi, etten ole niitä nähnyt, ja siksi päätimme siskoni kanssa lähteä etsimään revontulia. Netistä löytyi vaikka mitä vinkkejä revontulien katseluun Rovaniemellä, ja niiden perusteella kävimme sekä Ounasvaaralla että Arktikumilla. Rovaniemellä revontulia voi nähdä syksystä kevääseen, mutta varmaa on, että pilvisenä iltana niitä ei näy. Nyt oli kuitenkin kova pakkanen ja kirkas taivas, joten uskoin revontulien näkemisen olevan mahdollista. Ounasvaaralla Sky Hotellin lähellä, laskettelurinteiden yläpäässä emme onnistuneet näkemään muuta kuin tähtiä, joten ajoimme Arktikumille.

Arktikumin sisäpihalla pyörimme puoli tuntia yrittäen nähdä revontulet, mutta ei. Ei mitään. Kello oli noin 22:30, pakkasta oli aivan liikaa, ja meillä aivan liian vähän vaatetta. Vaikka minullakin oli villasukat jalassa, niin tuntui, että varpaat irtoaa. Sormet oli myös jäässä, puhelimesta puhumattakaan. Puolen tunnin yrittämisen ja jäätymisen jälkeen palasimme autolle lämmittelemään ja olimme juuri lähdössä tyhjin käsin kotiin, kun näinkin auton ikkunasta Ounasjoen yllä haaleita, vihreitä revontulia. Kylmä unohtui, kun ryntäsimme takaisin ulos ja yritimme ikuistaa tuon näyn jäisillä matkapuhelimen kameroilla. 😅

Kannatti odottaa! 😌

Olisin halunnut käydä reissullani jääkellunnassa. Yleisimmät turistien talviaktiviteetit olen päässyt jouluopaskausinani testaamaan, mutta jääkellunta on vielä kokematta ja se vaikuttaisi hauskalta aktiviteetilta. Ongelmaksi nousi kuitenkin, etten löytänyt yhtäkään ohjelmapalveluyritystä, jonka kautta kellunnan olisi voinut ostaa vain yhdelle henkilölle. Erikoista ja harmi, koska itsehän tykkään monen muun tapaan reissata yksin, eikä aiemmissa matkakohteissani yksin matkustaminen ole ollut este millekään retkelle tai aktiviteetille osallistumiseen. Sama ongelma toistui myös useissa huskyajeluissa, mutta siihen sainkin suostuteltua siskoni seurakseni.

Huskyajelulla olen käynyt kerran aiemmin, se oli parin minuutin 500 metrin ajelu, mutta muistan sen olleen todella hauska kokemus. Husky-firmoja on Rovaniemellä useita, ja me valitsimme Napapiirin vieressä sijaitsevan Husky Parkin, koska yrityksen sivut oli selkeät, hinnat järkeviä ja paikan päälle oli helppo löytää. Valitsimme kahden kilometrin mittaisen, 10 minuuttia kestävän ajelun. Hintaa tuolle tuli 40 euroa per henkilö. Kriittisenä asiakkaana kiinnitin huomiota moneenkin asiaan, mikä tuolla farmilla olisi voinut olla toisin ja asiakasystävällisemmin toteutettu, mutta itse huskyajelu oli hauska kokemus.

Vanhat ja uudet suosikkiravintolat take awayna

Rovaniemellä on melko hyvä valikoima ravintoloita ja keskustan alueelta löytyy ruokapaikkoja joka makuun. Oma suosikkini Rovaniemellä on aina ollut Siipiravintola Wingston. Eikä Wingstonin kanahampurilaisannos kierreranskalaisilla ja currymajoneesilla pettänyt taaskaan. Vakiotilaukseni jo yli 10 vuoden ajan. 😄 Nyt reissullani en voinut etäisyyden pitämisen vuoksi käydä ravintoloissa, mutta onneksi useimmista paikoista sai ruokaa mukaan.

Toinen kokeilemisen arvoinen, vain Rovaniemeltä löytyvä ravintola on meksikolainen ravintola Yuca. Tämä oli minulle jo ennestään tuttu paikka, mutta edellisestä käyntikerrasta on kulunut jo aikaa. Jännitin, mitenhän take away onnistuu tämmöisellä ruualla, mutta sain yllättyä positiivisesti, kun ruoka olikin pysynyt täysin hyvänä sekä ulkonäöllisesti että maultaan. Ruoka oli taivaallista, erityisesti kala- ja possutacot olivat todella hyviä. Ai että! 🤩

Rovaniemelle avattiin viime syksynä uusi ravintola Gustav Kitchen & Bar, ja en ole vielä kuullut ensimmäistäkään poikkipuolista sanaa tuosta paikasta. Olen kuullut Gustavista niin paljon pelkkää hyvää, että syksyn aikana on tehnyt monta kertaa mieli matkustaa Rovaniemelle jo pelkästään tämän ravintolauutuuden vuoksi. Kaikki tuntuvan kehuvan ravintolaa; sen ruokia, drinkkejä, hintalaatusuhdetta, palvelua, sisustusta, tarinaa, henkilökuntaa ja omistajia. Erityisesti juuri tarinallistaminen on tehnyt minuun vaikutuksen.

Itse en valitettavasti päässyt testaamaan ravintolaa paikan päälle, mutta onneksi ruuat oli mahdollista tilata myös mukaan. Söin Gustavin joululounaan, joka oli erityisesti pää- ja jälkiruuan osalta aivan ihanaa, siis todella maukasta. Eli ainakin ruuan osalta yhdyn hehkutukseen. Paikan päältä ruokia hakiessa huomasin, että ravintola oli viihtyisä, ja palvelu oli mieleenpainuvan ystävällistä. Tulen aina iloiseksi, kun palveluammatissa työskentelevät (ja toki muutkin) ihmiset osaavat hymyillä silmillään ja äänellään niin, ettei suun hymyä peittävää maskia ikään kuin edes huomaa. Toivottavasti ensi kerralla minulla on mahdollisuus käydä ihan ravintolassa syömässä ja testaamassa paikka kokonaisuutena.

Rovaniemi on ihana. ❤️ Oli ihanaa nähdä perhettä pitkästä aikaa ja nauttia lumesta ja talvesta. Mutta näin ollaan taas tilanteessa, ettei ole lentolippuja varattuna minnekään, eikä mitään reissuja tiedossa. Toivon hartaasti, että rokotukset alkaisivat nopeutua pian, sillä haluan pandemian päättyvän sadasta eri syystä, aidosti tärkeiden syiden lisäksi siksi, että ensi lokakuussa täytän 30 ja silloin, jos koskaan on viimeistään päästävä reissuun! 🌎

Kivaa loppuviikkoa! 🥰

-Annuliina