Viime marraskuussa matkustin ystäväni kanssa viikoksi kauniille Madeiran saarelle Portugaliin. Saaren pääkaupungista Funchalista teimme päiväretken Madeiran itäisimpään osaan Ponta de São Lourençon niemelle. Ponta de São Lourençon niemimaalla kulkee yhteensä kahdeksan kilometrin patikointireitti todella upeissa maisemissa.

Aiempi Madeira-aiheinen kirjoitus: Viimein ulkomailla – kohteena kaunis ja monipuolinen Madeira

Miten Googlesta ei voi löytyä kaikkeen vastausta? Tuntuu, että joka reissulla minun mielestä jotain täysin olennaista kysymystä ei olekaan kukaan ratkaissut nettiin kaikkien nähtäville. Ennen kuin lähdimme Ponta de São Lourençon vaellukselle, etsimme selkeää tietoa muun muassa siitä, mistä linja-auto Funchalista Ponta de São Lourençoon lähtee, onko perillä tai kävelyreitin varrella vessaa ja kauanko reittiin kuluu aikaa. Koska me ei voitu olla ainoita, ketkä näitä asioita googlettaa: tästä postauksesta löydät vastauksen näihin ja moniin muihin kysymyksiin.

Emme halunneet vuokrata matkallamme autoa, joten meidän täytyi mennä linja-autolla Funchalista Ponta de São Lourençoon. Selvitimme netistä, että meidän tulee ottaa SAM-nimisen linja-autoyrityksen bussi numero 113 (aikataulu), mutta ohjeet bussin lähtöpaikasta olivat todella epämääräisiä. Kyydissä tulisi olla päätepysäkille nimeltä Baia D’Abra saakka, mutta esimerkiksi Google maps ei tätä Funchal-Baia D’Abra -reittiä tunnistanut ollenkaan. Aamulla ennen lähtöä kysyimme hotellin vastaanottovirkailijalta ohjeita bussin lähtöpaikasta ja hän neuvoi meidät Funchal cable carin läheisyyteen. Saman neuvoi taksikuski, kun jätti meidät kyydistä.

Onneksi olimme hyvissä ajoin liikkeellä, sillä olimme aivan väärässä paikassa. Aikamme kierreltyä pysähdyimme kysymään neuvoa paikallisilta ja kolmannella yrittämällä eräs taksikuski osasi neuvoa meidät oikeaan paikkaan. Meidän tuli kävellä rantakatua noin 500 metriä, kunnes löysimme oikean pysäkin. Bussipysäkki sijaitsi siis rantakadulla (Av. Do Mar), meren puolella katua, oli väriltään vaalea ja siinä oli vihreällä kyltti SAM. Mainitsen myös, että rantakadulla oli siistit yleiset vessat, jotka olivat viikonloppunakin kahdeksalta aamulla auki.

Kyytiin olisi päässyt jo jostain aiemmalta pysäkiltä tai bussiterminaalista, mutta sen sijainti jäi meille epäselväksi. Kun aikataulun mukaan linja-auton piti lähteä klo 8:30, niin tälle pysäkille se saapui muutama minuuttia myöhemmin. Lippu ostettiin kuljettajalta käteisellä, yhdensuuntainen lippu maksoi noin 3,50 euroa. Bussissa oli marraskuussa 2021 maskipakko (kuten muutenkin kaikissa julkisissa sisätiloissa). Matka päätepysäkille Baia D’Abra kesti yhteensä noin 1 h 20 minuuttia, ja pysäkin sijainnista ei tarvitse stressata, sillä päätepysäkillä on liikenneympyrä, jossa linja-auto kääntyy ja jää vielä parkkiin samaan paikkaan. Patikkareitti alkaa suoraan tästä paikasta ja reitille ei tarvitse maksaa sisäänpääsyä.

Pääsimme aloittamaan kävelyn kymmeneltä ja tämä osoittautui erinomaiseksi ajaksi. Liikenneympyrän parkkialueella ei ole muuten palveluita, mutta päivän mittaan sinne tuli muutama myyntiauto myymään virvoikkeita ja välipaloja. Lauantaina ensimmäinen myyntiauto saapui paikalle juuri ennen kello kymmentä, ja tällä myyjällä oli mukanaan myös bajamaja. Vessan käytöstä hän veloitti euron.

Seuraavan kerran reitillä pääsee vessaan juuri ennen viimeistä nousua, sillä tuonne keskelle ei-mitään on rakennettu ravintola. Meillä kesti kävellä tähän paikkaan 1h 20min. Casa do Sardinha -ravintolasta sai ostettua juomia ja ruokaa, kylmiä välipaloja ja lämpimiä aterioita. Omatkin eväät sai syödä ulkoilmaravintolan pöydissä, mutta omat roskat täytyi kuljettaa mennessään, sillä roska-auto ei tietystikkään kulje tuonne. Vessasta perittiin maksaviltakin asiakkailta maksu, n. 1-2e. Marraskuussa 2021 ravintola (ja sen vessat) oli auki kello 10-17, mutta ajantasaisen tiedon voi tarkistaa esimerkiksi yrityksen Facebook-sivuilta.

Kello 10 oli siitäkin hyvä aloitusaika, että reitillä oli vielä rauhallista ja aurinko ei porottanut lähtiessä vielä kuumimmillaan. Madeirallahan sääennusteisiin ei ole luottamista. Ainoa edes lähes oikeaa näyttävä sivusto oli BBC, kun taas esimerkiksi Google Weather tai Foreca saattoi näyttää Funchalissa olevan +14 astetta ja pilvistä, vaikka oli +25 ja aurinkoista. Ponta de São Lourençoon lähtiessä yritimme kyllä seurailla saaren itäosan sääennusteita, mutta yhtä tyhjän kanssa se oli. Jokainen sivusto lupasi ainakin osittaista vesisadetta, pilviä ja tuulta, niinpä aamulla hotellilla puin ylleni mustat juoksutrikoot, mustat sukat, mustat kengät, mustan topin, mustan pitkähihaisen paidan ja mustan lippalakin. Niin ja reppukin oli musta. Linja-autossa minulla oli lisäksi musta maski, niin tämähän olisi mennyt ihan jostain naamiaisten ninja-asusta. 😂 Ja mikäs meitä olikaan perillä vastassa – no tietenkin mitä kaunein, aurinkoisin ja lämpimin kesäsää. Kuten jo aiemmassa Madeira-tekstissä kerroin, en voi sietää hellettä ja hikoilua, ja siihen nähden asuvalintani meni melkoisesti pieleen. 😂🥵

No onneksi olin sentään pakannut reppuun myös (mustat) shortsit, jotka puolen tunnin patikoinnin jälkeen vaihdoin juoksuhousujen tilalle. Tuolla reitillähän ei todellakaan ole mitään piilopaikkoja, joissa voisi housuja vaihtaa ilman, että kaikki näkevät. Jonkun kiven takana yritin tämän vaihto-operaation suorittaa mahdollisimman huomaamattomasti, ja kaverini piti huolen tehtävän epäonnistumisesta viittomalla muille patikoijille, ettei tänne voi nyt tulla. 😆 Todennäköisesti nuo muut luulivat minun olevan kyykkypissalla, eli ei yhtään sen parempi. 😂

No mutta sitten siihen kauan odotettuun patikkareittiin. Aloitan muutamalla kuvalla, sillä maisemat olivat todella upeat.

Ennen tätä reissua en poistunut Suomesta puoleentoista vuoteen. Voin siis kertoa, että silmäni olivat todella kaivanneet tälläisia maisemia. Tosin, nämä maisemat olivat niin ainutlaatuisia, etten ollut ennen tämmöisiä nähnytkään. Tai ehkä maisemat muistuttivat hieman eräitä paikkoja Pohjois-Irlannissa, mutta nämä oli vain aurinkoisia versioita. Reitti oli haastavuudeltaan keskitasoa, mutta myös minä, joka olen kokematon patikoija, pärjäsin hyvin. Matkalla oli kylläkin useita jyrkkiä ylämäkiä ja myös liukkaita alamäkiä, joiden vuoksi vaelluskengät olisivat olleet tarpeelliset. Kun palasimme alaspäin reitin viimeiseltä mäeltä, edessämme kulki senioriryhmä ja minähän en näiden hidastelijoiden perään halunnut jäädä. No, kuinkas kävikään: pilkka osui omaan nilkkaan. Kun lähdin ohittamaan heitä, niin enköhän kaatunut mäessä. 😂 Lopulta he antoivat aivan mielellään meidän mennä ohitseen, sillä taisivat pelätä minun vielä keilaavan heidätkin kumoon. 😅

Reitin kokonaispituus oli ainakin minun urheilukelloni mukaan tasan kahdeksan kilometriä. Siis parkkipaikalta (Baia D’Abra) ravintolalle (Casa do Sardinha), sieltä viimeiselle kukkulalle ja takaisin alas ravintolalle ja sieltä takaisin parkkipaikalle. Aikaa tuohon reittiin meillä meni yhden eväs- ja vessatauon sekä lukemattomien valokuvaustaukojen kanssa yhteensä 3,5 tuntia. Bussi lähti takaisin Funchaliin samasta paikasta, johon se oli meidät jättänyt. Kannattaa tarkistaa linja-auton aikataulut etukäteen, sillä ainakin tuolloin jossain vaiheessa keskellä päivää oli parin tunnin tauko linja-auton kulkemisesta.

Tästä tekstistä tuli nyt melkoinen kuvapläjäys, mutta oli pakko, kun maisemat olivat vain niin hienoja. Päivä oli hikinen ja reitti raskas, mutta kokemus oli upea ja unohtumaton. Tämä patikointiretki oli ehdottomasti Madeiran loman ykkösjuttu.

-Annuliina Suopajärvi

Aiemmin kirjoittamani tekstin Madeiran matkasta pääset lukemaan täältä:

Viimein ulkomailla – kohteena kaunis ja monipuolinen Madeira

Mun Instagramista löytyy lisää kuvia ja videoita Madeiralta ja matkan ajalta stoorit on tallennettu kohokohtiin. 🙂