Onpa vain huojentunut olo, kun vihdoin, yli kahden vuoden jälkeen voin lopettaa työhaun, sillä minä olen saanut työpaikan! 🥳 Oikean, kokoaikaisen, vakituisen työn. Vieläpä omalta alalta, eli matkailualalta. Ihanaa. 🤩 Matkani ensimmäiseen koulutusta vastaavaan työtehtävään ei ole ollut helpoin, ja tässä tekstissä kerron viimeisen parin vuoden kuvioista ja siitä, mitä pääsen seuraavaksi tekemään. 😊

Valmistuin tosiaan matkailun restonomiksi kesällä 2018 ja jo ennen tutkintoa olin työskennellyt matkailualalla matkaoppaana, vastaanottovirkailijana, kielimatkaohjaajana ja kolmen joulusesongin ajan tonttuna. Valmistuin ammattikorkeakoulusta 2,5 vuodessa erinomaisin arvosanoin ja uskoin tutkinnon tarjoavan mahdollisuuden päästä vastuullisempiin työtehtäviin. Todellisuudessa valmistumisen jälkeen saamani matkailualan tehtävät olivat neljän kuukauden kesätyö kielimatkamyyjänä, viiden kuukauden kesätyö lentoemäntänä ja kahden kuukauden joulutyö luksusmatkailuyrityksen koordinaattorina.

Kun edellinen matkailualan työni päättyi tammikuussa 2020, en halunnut enää sesonkitöitä, vaan aloin hakemaan kokoaikaisia, vakituisia tehtäviä. Aluksi hieman lomailin samalla ja helmi-maaliskuun vaihteessa kävin jo useammassa työhaastattelussa. Hakusanalla ”restonomi” ei löytynyt edes tuolloin yhtään työpaikkailmoitusta ja hakusanalla ”matkailu” löytyi pääasiassa ravintola-alan tehtäviä. Kaikki nuo rekryt, joissa olin mukana maaliskuussa 2020 keskeytettiin, kun korona alkoi leviämään Suomessa ja matkailua alettiin rajoittaa. Yhtäkkiä lähes kaikki kaverini olivat työttömiä tai lomautettuja.

Jo ennen koronaa matkailualalla oli pääkaupunkiseudulla vähän vapaita työpaikkoja, yhtäkkiä niitä ei ollut yhtään. Kilpailu oli naurettavan kovaa, eikä hyvästä CV:stä tai tutkinnosta ollut mitään hyötyä, kun vastaavilla papereilla oli ilman töitä tuhansia muitakin. Hain töitä koko ajan, myös muilta aloilta, mutta sain pelkkiä automaattivastauksia, kuten tämä:

Ajattelin, että kyllä tämä tästä ja päätin nauttia työttömyydestä. Lähdin kuukaudeksi mummini luo, tein elämäntaparemontin ja vietin kesälomaa ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Syksyn tullen matkailualan tilanne ei edelleenkään näyttänyt paranevan, mutta pääsin kolmen kuukauden projektin ajaksi rahoitusalalle töihin.

Syksyllä 2020 sain työtarjouksen matkailualan yrityksestä, ja tämän piti olla minun unelmatyö. Se työ, johon olin jo vuosia tähdännyt. Ehdin jopa tehdä yrityksessä yhden keikkavuoron ja sain työsähköpostiosoitteenkin. Minulle tarjottiin kokoaikaista työtä, mutta jatketut matkustusrajoitukset lykkäsivät työn aloitusta seuraavan vuoden alkuun. Sitten aloitusta siirrettiin helmikuulle, ja lopulta en enää koskaan kuullut heistä mitään. Yrittäjä ei koskaan ottanutkaan minuun yhteyttä, eikä vastannut sähköpostiini eikä puheluuni, kun yritin soittaa. Minut siis ghostattiin. Että semmoinen unelmaduuni. 🙂

Tällaisessa tilanteessa ghostaaminen ei tunnu yhtään sen mukavammalta kuin deittimaailmassakaan. Pettymys oli valtava ja kokemus vei kiinnostuksen koko matkailualaa kohtaan. Päätin hakea takaisin työpaikkaan, jossa olen viihtynyt paremmin kuin yhdessäkään muussa työpaikassa – Stadiumille. Olen ollut opiskeluaikoina Stadiumilla 2,5 vuoden ajan kolmessa eri myymälässä ja nyt vuoden ajan yhdessä myymälässä. Urheilukaupassa työskentely on rentoa, hauskaa ja kehittävää. Työkaverit on huippuja, juoksukenkien myyminen ja lisämyyminen on parasta ja hyvät henkilöstöedut vielä päälle. Työ on kuitenkin osa-aikaista, joten haku kokoaikaiseen työhön on pysynyt aktiivisena.

En uskonut, että tulisin olemaan Stadiumilla yli vuoden ajan. 😅 Kesän, syksyn ja talven aikana lähetin suuret määrät työhakemuksia, osallistuin persoonallisuustesteihin, puhelinhaastatteluihin, videohaastatteluihin, haastatteluihin ja jatkohaastatteluihin. Useat rekryprosessit kestivät pari kuukautta ja todella moneen kertaan ”ilmoitetaan tällä viikolla” onkin tarkoittanut, että ilmoitetaan kolmen viikon päästä. Osaltani hyvin moni rekry päättyi puheluun, jossa kerrottiin minun tulleen toiseksi. Jee.. 😅

Nyt kuitenkin vihdoin onni näyttää kääntyneen. Aurinko paistaa risukasaankin ja niin edelleen. Joulukuussa hain helsinkiläiseen hotelliin palvelupäälliköksi ja sain kutsun haastatteluun. Haastattelusta etenin kolmeen seuraavaan hakuvaiheeseen, jotka sisälsivät runsaasti lisää haastatteluja ja testejä. Muun muassa koronatilanne venytti tätäkin rekryprosessia kahden kuukauden mittaiseksi, ja, kun vihdoin sain päätöspuhelun, en edes jaksanut pitää sormia ristissä puheluun vastatessa. Olin niin monta kertaa vastannut tällaisiin puheluihin toiveikkaana ja joka kerta joutunut pettymään. Yllättäen puhelimen toisesta päästä kerrottiinkin: ”Paikka on sinun.” 😂 En edes tajunnut kiittää, sillä hämmennyin niin pahasti. Sain sanottua vain ”Niinkö?! 😵” 😂 Ja ihan oikein olin kuullut. Palvelupäällikön paikka oli minun.

Uusi työ alkaa parin viikon päästä ja odotan sitä todella innolla. En ole vielä alkanut jännittämään, sillä olen nyt nauttinut tästä stressittömästä tilasta, kun ei tarvitse olla huolissaan saanko töitä ennen kuin ansiosidonnaiset loppuvat tai ylipäätään ikinä enää. Toivon todella, että viihdyn uudessa työssäni, työpaikassa ja työyhteisössä. Mahtavaa päästä tekemään haastavaa ja mielenkiintoista, koulutustasoa vastaavaa työtä, jossa pääsen kehittymään ja kehittämään osaamistani.

Harmi kuitenkin, ettei seitsemän kuukautta sitten poisnukkunut rakas mummini ole enää täällä jakamassa kanssani tätä iloa. Mummi olisi ollut ensimmäinen, kenelle olisin soittanut saatuani tiedon työpaikan saannista. Tiedän, että mummi olisi läpi tämänkin rekryprosessin pitänyt sormia ja varpaita pystyssä ja paikan saatuani sanonut ”Voi miten iloinen uutinen, tyttöseni. Kyllähän mie tiesin, että sie sen saat. Ainahan sie oot saanu kaikki työpaikat, mitä oot hakenut.” 😂❤️ Vastaavasti, jos en olisi paikkaa saanut, mummi olisi sanonut ”No sanoiksie niille, että en olis tullukkaan? Meenki parempaan paikkaan. 💁🏼‍♀️” 😂 Tyypilliseen tapaansa mummi olisi minusta valtavan ylpeä, ja kertoisi jokaisessa puhelussa ystävättärilleen ja sukulaiselle kuinka ”Meidän Annuliinasta tulee päällikkö sellaiseen hotelliin, jonka sviitissä minäkin olen yöpynyt. 😌” 😄 Ikävä. 🥺❤️

Tosiaan huippu juttu, että vihdoin pääsen kunnolla takaisin työelämään ja ottamaan seuraavan askeleen urallani. 😊 Nyt on hyvä syy avata samppanjapullo. 🥂 Ehkä mummikin tuolla jossain nostaa maljan. ❤️

-Annuliina